Meine Zeit in Deutschland ist wirklich vorbei!

Ich bin in Finnland. Wirklich. Ich kann es nicht glauben. Es ist echt ungefähr nur 6 Stunden am Tag hell hier und da sitze ich in der Schule. Es ist kalt, nass und windig. Mathe ist schwer und die Schule macht nicht so viel Spass. Ich vermisse Deutschland und euch alle so sehr! :)

Mun piti postata tää kun oon vielä Saksassa, mutta jostain syystä kävi niin, ettei aikaa ollut yhtään.  Nyt siis tää vielä tähän loppuun, siksi tää on myös preesensissä kirjoitettu. Listasin siis syitä miksi lähteä vaihtoon, vaikka tosi moni niistä syistä onkin jo moneen kertaan kuultuja. (Kuvat weheartit.com, lupasin myös joulumarkkinakuvat, mutta ne saa nyt jäädä)

Ensimmäinen itsestäänselvä syy on kielitaidon parannus. Mä tosin osasin jo saksaa niin, että pärjäsin arkipäiväntilanteissa ihan hyvin silloin kun tulin. Kaikki sanookin aina uusille ihmisille, että "Joo se puhuu tosi hyvää saksaa, mutta puhui jo sillon kun tuli." Kuitenkin on koulukaverit ja sisko sanoneet, että mun saksa on parantunut, ja ainakin koulussa ymmärtää nyt paljon enemmän kuin silloin kun tulin. Pystyn myös seuraamaan keskustelua, vaikka ihmiset puhuu nopeasti tai päällekkäin. Enää en kysy edes päivittäin että "Wie bitte?", normaalin puheen ymmärtää koko ajan ja koulussa annan suosiolla mennä välillä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uudet kokemukset ja paikat ja kulttuurin tunteminen on myös klisee, mutta pitää paikkansa. Mä oon päässyt täällä käymään keskitysleirillä ja DDR-vankilassa, käynyt Berliinissä ja Saksan talousministeriössä, kiertänyt Hannoverin, piipahtanut Kölnissä ja Hampurissa, asunut Moselin varrella ja käynyt myös Rheinin varrella. Laskin, että oon käynyt 10/16 Saksan osavaltiosta, lähes kaikissa enemmän kuin kerran. Mä oon syönyt mahan täydeltä Currywurstia ja Bratwurstia, hapankaalia ja Hariboja. Mä oon tanssinut jalkani kipeäksi ja laulanut saksalaisten seassa "Wo sind unsere Braunschweig city girls!" ja juhlinut Finger & Kadelin ja muiden saksalaisten artistien tahtiin. Oon saanut uusia saksalaisia ystäviä ja perheenjäseniä, itkenyt kun pitää lähteä, mutta myös nauranut enemmän kuin milloinkaan.

Sanotaan, että vaihdossa kasvaa ja itsenäistyy. Itsenäistymisen allekirjoitan täysin, vaikka täälläkin on olleet hostvanhemmat ihan kuin omat vanhemmat, enkä ilman niitä olisi nyt varmaan tässä. En voi myöskään koskaan kiittää tarpeeksi niitä, että oon ollut täällä kuin perheenjäsen, äiti on hakenut mut viikonloppuisin kotiin ja huolehtinut kaikesta. Silti musta tuntuu, että pärjään omillani nyt paljon paremmin, ja sitten joskus kun muuttaa pois kotoa menee varmasti hyvin.

Kasvaminen on eri asia, varmasti oon täällä kasvanutkin jollain tavalla, henkisestä kasvusta ei vaan voi aina olla niin varma. (Jos rollaattoriralli 21-vuotiaan veljen kanssa / Kungfu-pandan leikkiminen siskon kanssa on ihan perusarkea...) Mä oon yllättänyt itseni monesti täällä tekemällä asioita, joita en ennen olisi kuvitellut tekeväni. Mä oon puhunut jatkuvasti ventovieraille, välillä muuten vaan junamatkalla, toisinaan koulussa, ja joistakin niistä ventovieraista on tullut hyviä ystäviä. Uuteen kouluun meneminen ei ole helppoa, mutta kun mä katon meidän vuosikurssin kuvaa, voin todeta, että onnistuin sopeutumisessa, kun 3/4 niistä ihmisistä tunnen niin, että olen joskus niiden kanssa puhunut. Mun siskohan ei siis ole mun kanssa samalla vuosikurssilla, joten joka kurssilla olin alussa ilman ketään. En tiedä, että kuinka monen kanssa pysyy kontakti, mutta uskon että läheisempien ystävien kanssa pitkään.

Itseni kohdalla tää oli myös hyvä irtiotto arjesta. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen koulu ei ollut se tärkein asia. Täällä elämässä on ollut paljon tärkeämpiäkin asioita kuin koulu, vaikka osa sanoo mulle silti, että "Miksi ihmeessä teet ylipäätänsä yhtään mitään kun et saa arvosanoja?" Mun periaatteena täällä on ollu, että matikassa, englannissa ja espanjassa on hyvä tehdä jotain, koska niitä mä kuitenkin Suomessakin joudun opiskelemaan. Yli puolen vuoden lomailu ei oo ehkä kovin hyväksi motivaatiolle, kun joutuu kouluun samantien kun tulen takaisin. Mä luulen kuitenkin, että mulla on motivaatiota, kun koulu suomeksi tuntuu niin helpolta tän jälkeen. (Huom, oon ollut nyt kaksi päivää koulussa ja oon jo itseni kanssa tästä eri mieltä... No, 3 jaksoa jaksaa vaikka päällä seisten, muistuttakaa mua tästä kun valitan koulusta!)

Mitä neuvoja mä antaisin? Osa näistäkin saattaa olla jo moneen kertaan kuultuja, mutta kerron silti.

1. Ole innolla mukana. Sano ainakin alussa "Joo, tuun mielelläni mukaan!" jokaiseen pyyntöön, vaikka et olisikaan innostunut lauantaiaamuna ruokaostoskierroksesta. Jos et tunne ihmisiä hyvin, jotka pyytää mukaan, voit silti mennä ja tutustua. Mullakin on monta kokemusta, kun en oo tuntenut moikkausta paremmin ketään porukasta, ja loppuillasta on ollut niin hauskaa, että on naurettu vedet silmissä. 
2. Nuku riittävästi. Silloin, kun kaikki on pielessä ja mikään ei ole hyvin, ja saksalaiset on kaikki tyhmiä, mene nukkumaan. Aamulla kaikki on huomattavasti paremmin, ja ongelmat on jo unohtunut. Pahin asia, mitä voit tehdä, on itkeä puoli yötä facebookissa Suomi-kavereille.
3. Rajoita facebookkia/yhteydenpitoa Suomeen. Mä oon puhunut kerran kahdessa viikossa Skypessä vanhempien kanssa, kerran kahdessa viikossa parhaan kaverin kanssa ja silloin tällöin Katrin kanssa. Kannattaa myös rajoittaa facebookin chattia, itelläni se oli suurimman osan ajasta vaan saksalaisille näkyvissä. 
4. Puhu mahdollisimman paljon. Mä puhun tosin aina niin paljon, etten olisi pärjännyt täälllä puhumatta. Alussa oli vaikeaa päästä keskusteluun mukaan, jos monta ihmistä puhui samaan aikaan, nykyään onnistuu ihan hyvin. Suomalaisena on tosin se hyvä puoli, ettei kukaan osaa suomea, ja on pakko puhua vierasta kieltä. (Ja mielellään maan kieltä, ei englantia, ite en oo puhunut ollenkaan) Marttaa ja Katria oon tavannut kerran kuussa, ja silloin on puhuttu suomea. Annikan kanssa myös jonkun verran, mutta ei niin paljoa, kun muiden seurassa ei voi.

Vaihtoaika on opettanut myös asioita itsestä ja suomalaisuudesta. Joka asiassa miettii, että miten tämäkin asia Suomessa tehtäisiin. Oon oppinut arvostamaan koulusysteemiä entistä enemmän ja antaisin mitä vaan, jos voisin syödä nyt kouluruokaa. (Ei se ollutkaan nyt niiiin hyvää, kun viimein sain sitä.) Multa on kysytty monta kertaa, millaisia suomalaiset on ja miten ne eroaa saksalaisista, ja väkisinkin siinä joutuu miettimään, että millaisia me sitten ollaan? Myönnän, että välillä oon antanut myös masentavan kuvan Suomesta, kun on ollut sellainen hetki että "Suomi on tyhmä, siellä on kylmää, pimeää eikä tapahdu mitään, en halua kotiin", mutta oon myös kertonut kesästä ja valosta, jääkiekon maailmanmestaruudesta, hehkuttanut Teemu Pukkia Bundesliga-Schnuckina (Bild-lehden sana) ja meidän erinomaisesta koulusysteemistä. 

Mä en tiedä, mihin elämä vie, mutta jos se joskus tulevaisuudessa johtaa Saksaan, niin oon tyytyväinen. Mä rakastan arkipäiväsiä asioita täällä ja ylipäätänsä tätä kaikkea. Mä en osaa sanoa, mikä täällä niin hienoa ja erikoista on, koska se pitää kokea itse. Mä toivon, että mä oon onnistunut kuitenkin välittämään teille jotain positiivista Saksasta tän blogin kautta, ja ehkä jopa nostamaan jonkun motivaatiota kielen opiskelua kohtaan.

Blogin suhteen en tiedä mitä teen, jätänkö tän vaan vai suljenko tän niin, että näen sen pelkästään itse. Oon kuitenkin iloinen, että tulin kirjoittaneeksi blogia, koska nyt mulla on päiväkirja kuvineen koko vaihdon ajalta. Suomessa on outoa olla taas, oli kivaa nähdä kaikki ihmiset, mutta sää on masentava. Samoin kuin ajatus siitä, että koulu tulee olemaan taas mun elämän keskipiste. Vaikka mun valmistuminen piteni tän syksyn takia, oon silti tyytyväinen että lähdin. Klisee tai ei, vaihdossa oleminen oli mun elämän paras kokemus! 

Die letzten Tage

Vielä viimeisiä postauksia kirjottelen. :) Tässä on tapahtunut vaikka mitä taas, joten käyn läpi lyhyesti, mitä kaikkee täällä on tapahtunut. Kuvamateriaali on huonolaatuista, kun pääasiassa vikat päivät oon viettänyt ja tulen viettämään kaverien kanssa, jolloin ne kuvat on lähinnä täynnä ihmisiä. Mutta ei voi mitään, pakko pärjätä näillä kuvilla!

Estebanin hostveli oli järjestänyt Estebanille yllätyssynttärit ja infonnut kavereita facebookissa. Yhteensä meitä oli noin 13 ihmistä, ei kovin paljoa, mutta yllätys oli täydellinen! Esteban tuli hostvanhempien kanssa kotiin, talo oli koristeltu, pöytä katettu ja me hypättiin piiloista esiin ja alettiin laulamaan. Huippua!

Sunnuntaina oltiin elokuvissa, kaikki Twilight-leffat putkeen. Kuvassa meidän varustautumista leffaan. Oli hyvä päivä löhötä pehmeessä tuolissa, kun edellisiltana olin ollut koko päivän menossa ja vietettiin mun hyvästijuhlia. Mun Abschiedspartyista on hostisän kamerassa kuvia (en osaa ladata niitä tänne) ja videokameralla videoita (en osaa myöskään) ja mun kamerassa myös kuvia, mutta niistäkin kuvista löytyy vaan ihmisiä. Käskin Kiran kuvata Jokerin, mutta jostain syystä se unohtui kaikilta. Syötiin paljon, naurettiin ja tanssittiin ja oli yksinkertaisesti superilta! Leffassa istuin amerikkalaisen Sarahin, toisen vaihtarin vieressä ja oli hauskaa jutella ja vaihtaa kokemuksia. Silti en halua kuulla seuraavaan vuoteen sanaakaan Twilightista.

 

Rakastan Pian polkupyörää, huomatkaa viva la vida -teksti! :)

 Vanillekipfer

Zimtsterne

Oltiin maanantaina koulun jälkeen Pialla leipomassa keksejä. Meitä oli seitsemän ja puolet meistä pystyi keskittymään huonojen vitsien kertomiseen. Kuvissa näkyvien keksien lisäksi tehtiin vielä Hasselpähkinä-keksejä. Kotimatkalla kuvattiin vielä New Yorkerin -perustajan talo (Kira ja Hannah valitti, että ollaan Annikan kanssa noloja, kun seistiin keskellä tietä ja räpsittiin kuvia), mutta jostain syystä ne kuvat ei onnistunut, blogia varten kun oikeestaan kuvattiin. Toivottavasti Annika antaa mulle vielä ne paremmat kuvat, se talo on kuin kreikkalainen temppeli. :D

Äsken olin vielä viimeisellä sulkapallotunnilla ja siskon ja hostmaman kanssa Weihnachtsmarktilla. Joulumarkkinoiden avajaiset oli siis tänään, ja väkeä oli paljon! Oli kaunista ja oon nyt täysin rakastunut Weihnachtsmarktiin. Saatte lisää kuvia myöhemmin, ei onnistunut myöskään kovin hyvin pimeällä joka paikasta valoa tulviessa ja ihmisten päiden takaa kuvatessa.

 

Pikkuhiljaa alkaa masentaa, kun kotiinlähtö lähenee aina vaan. Pari kertaa päivässä tulee sellanen fiilis että "Yhyyy alles ist scheisse", mutta tässä on vielä vaikka mitä huikeeta edessä ystävien kanssa, ettei saisi vielä masentua. Pitää myös nauttia jokapäiväisestä luksuksesta, kuten Starbucksista tai hamstrata ripriväriä Kikosta. Muutenkin haluaisin tuoda täältä saksalaisia lehtiä, ruokaa, kirjoja, cd-levyjä, ruokaa, kynsilakkaa ja ylipäätänsä kaikkea Suomeen. Sain myös englannin opettajalta/rotilta englantilaista suklaata tänään. :) Samoin kaikki juonii jotain ympäriinsä, minkä oletan liittyvän mun läksiäislahjaan. Tänään mut käskettiin valokuvaan kavereiden kanssa, Bengt kuvas ja Robert tukki käytävän ettei kukaan pääse läpi, lopulta siellä oli sata pientä oppilasta ruuhkana käytävässä meidän valokuvauksen takia. :D  Ich hab meine Freunde so geliebt!

Mit meinen Freundinnen ist alles super!

Tulin moikkaamaan teitä pikaisesti, ennen kuin tän päivän synttäri- ja läksiäisjuhlinta lähtee liikkeelle. Oltiin eilisiltana syömässä Vapianossa Annikan, Kiran, Hannahin ja Lisin kanssa, ja oli tosi kiva ilta. Tavattiin ensin Annikalla, ja oli aikamoinen yllätys, kun astuin sisään ja siellä oli talo täynnä suomalaisia naisia. Annikan äitillä ja muilla Braunschweigin suomalaisilla oli tapaaminen, ja kaikki tervehti mua innoissaan ja pohti, että missä Hämeenlinna sijaitsee. Oli outoa kuulla suomea niin monen ihmisen suusta, vaikka en kauaa niiden luona viipynytkään.

Vapiano

Meiän ilta päättyi serviettiin piirtelyyn... Tarvittiin kartta, että kaikki löytää meille tänään :) 

 Schlossin joulukoristelut, rakastan noita! Piipahdettiin vielä nopeesti Vapianon jälkeen Schlossissa, ja oli hyvä kuvata kun ei ollut paljon ihmisiä siihen aikaan liikkeellä.

 

Olisin halunnut kuvata myös ison joulukuusen ulkoa, mutta jostain syystä siitä oli valot pois päältä. Säästetäänkö täällä vai miksi, en tiedä, meidän kaupunginosassakin on aina vaan joka toinen katulamppu päällä säästämisen takia. 

Loppuilta vietettiin Annikalla ja yhdentoista aikoihin suunnattiin kaikki kotiin ja nukkumaan, jotta jaksetaan tänään. Muuta ihmeellistä mulla ei oo nytten, oli vaan pakko laittaa noi joulukuvat. :)

9 Tage

Taas on melkein yksi kouluviikko takana, eikä oikeastaan mitään ihmeellistä kerrottavaa. Perusarkea, mutta sellaista kuitenkin, että oon joka päivä hymyillyt enemmän kuin koskaan. Eilen varsinkin, kun oli taas kaksi tuntia koulua ja illalla vielä liikkaa. Sulkapallo oli kivaa, tosin ei meinannut pelaamisesta tulla mitään kun nauratti niin paljon. Tänään oli espanjaa sekä hissaa, jossa opettajaharjoittelijalla oli koe ja takariviin tuli istumaan paljon tärkeän näköisiä ihmisiä. Ensimmäisellä kahdella hissan tunnilla meillä ei ollut kunnon opettajaa, eikä tehty mitään, kunnes kolmannella tunnilla oli sitten se koe ja kaikki istui paikallaan ihan hiljaa ja oli oikein ahkeria oppilaita. Mulla oli myös mun viimeinen politiikan tunti täällä ja kaksi tuntia musiikkia iltapäivällä. Musiikin opettaja ei ollut tarkastanut mun koetta kokonaan, mutta ekasta tehtävästä sain enemmän pisteitä kuin osa saksalaisista. :)

 Onko mun yleissivistyksessä aukko, vai onko täällä joku muukin, joka ei oo koskaan nähnyt tollasta vihannesta?

Meidän tarkoitus oli leipoa tänään keksejä Pialla, jostain syystä kaikki leipoo keksejä ennen joulua. Varmaan siis sama asia kuin meillä pipareiden leipominen? Pia oli kuitenkin kipeä, joten se siirtyy ensi viikolle ja sen sijaan menin Annikalle koulun jälkeen. Mä opin pari uutta saksan sanaa ja Annika pari uutta suomen sanaa. Käytiin myös Braunschweigin Ägidienkirchessa eli katolisessa kirkossa, kun Annika ei ollu koskaan käynyt siellä, vaikka on asunut 5 vuotta siinä vieressä. Päätin sivistää sitä. Olin myös Annikan ja Hannahin mukana kattomassa, kun ne oli tanssimassa. Täällä on paljon yleisempää tanssia paritanssia kun Suomessa, meidänkin koulusta vaikka kuinka moni tanssii. (Sain motivaatiota wanhoihin, edes jotain kivaa tulossa Suomessa)

kuva: we heart it

Huomenna tehdään jotain kavereiden kanssa, lauantaina aamusta maman kanssa ruokaostoksille (saan varata siihen puolipäivää) ja iltapäivästä pikaiseen yllätyssynttärit (En voi sanoa tässä mitään muuta ettei saa selville ennen niitä) ja illalla mun Abschiedsparty eli jäähyväisjuhlat parhaimpien kavereiden kesken. Myöhemmin suuntana Joker (hostisä jo vitsaili kuinka se menettää nyt hyvän asiakkaan) ja paljon enemmän kavereita. Sunnuntaina mennään hostsiskon ja sen kavereiden sekä Braunschweigissa asuvan amerikkalaisen vaihtarin (jota en oo koskaan vielä tavannut) kanssa elokuviin klo 10.00-19.00. Nyt mietitte, että miksi noin pitkään. Vastaus on yksinkertainen: Twilight-maraton! Kyllä, luitte oikein, mennään oikeesti koko päiväksi katsomaan Twilightia. Pitää varata paaaaaljon ruokaa mukaan. 

Mulla on yhdeksän päivää jäljellä. Suosituin lause koulussa on nykyään "Scheiss auf Finnland, bleib einfach hier!" kun kaikki tulee kysymään, milloin lähden ja että mun pitää jäädä tänne. Ristiriitaista, kun tiedän että samaan aikaan Suomessa on ihmisiä, jotka oottaa mua kotiin. Suomesta lähtiessä ei ollut ollenkaan tällaista paniikkia/stressaamista/itkemistä sen takia että lähden. Täällä saa sen sijaan joka päivä taistella sitä tunnetta vastaan, kun ihmiset halaa mua ja mietin, että miten outoa tulee olemaan, kun kaikki nää ihmiset ei oo enää mun ympärillä. Mä en tarkoita, etteikö olisi kivaa nähdä kaikki ihmiset Suomessa, mutta saanko ottaa myös nämä ihmiset mukaan?

Denn ich liebe dieses Leben, ich liebe den Moment, in dem man fällt, ich liebe dieses Leben, ich liebe diesen Tag, ich liebe diese Welt.

En taas vaihteeksi voi nähdä itse tota videota Saksassa. GEMA:a ei kyllä tule Suomessa ikävä, saan myös mun spotifyn takaisin. Mulla alkaa myös olla kappaleet vähissä sen takia, kun en löydä enää mitään kivaa you tubesta, kun se on täällä niin huono. Kuunnellaan täällä myös ihan samanlailla englanninkielistä musiikkia, mutta periaatteesta musiikki blogissa saksaksi. :)

http://lyricstranslate.com

Braunschweig

Tajusin, että en oo postannu vielä paljoa kuvia Braunschweigista, joten tässä postauksessa on kuvat täältä. :)

Löwenwall, tää on ihan meidän koulun vieressä, syksyllä siellä pidettiin ainakin pienempien oppilaiden liikuntatunteja. Löwenwall on myös meidän koulun pelastautumispaikka, mutta myös nuorten juhlimispaikka ja verrattavissa Hämeenlinnan kikeen. Braunschweig tunnetaan nimellä Löwenstadt (leijonakaupunki) ja kuten joka puolella muutenkin, on tuollakin leijonapatsaita tossa muistomerkin vieressä. Muistomerkissä on Friedrich Wilhelmin nimi, tarkemmin en osaa kertoa mikä se on.

Schlossista on ollut jo kyllä kuva aikasemminkin, mutta tää on mun ehdoton lempipaikka Braunschweigissa. Joka kerta, kun ajan siitä ohi ratikalla mietin, että miten mä pärjään ilman Schlossia? Kaikkien kauppojen lisäksi se on vielä huikeen näkönen keskellä kaupunkia.

Rizzi-Haus on jokaisessa Braunschweigin esitteessä ja postikortissa. Toi talo sijaitsee ihan Schlossin vieressä matkalla meidän kouluun. Lisää talosta voitte lukea täältä.

Magniviertel eli meidän vanha kaupunki, nämäkin kuvat on kyllä saattaneet olla jo aiemmin blogissa. Tämäkin alue sijaitsee ihan meidän koulun vieressä. Tulee niin ikävä näitä maisemia, kun on joka päivä kulkenut tuolla. Oon myös kerran ollut pienissä Hauspartyissa tuolla, pääsin sisälle tollaseen ristikkotaloon! Sisältä päin se oli ihan normaalin talon näköinen.

 Noi mukulakivikadut ja laatoitetut kadut on kivan näköisiä, mutta korkokengillä on vaikea kävellä niillä!

Kuvissa näkyy kirkkoja ja tori:)

Haluaako joku kertoa, mitä noi tarkottaa kaduilla? Täällä on myös juutalaisten nimiä muistomerkkeinä katuihin laitettuina, mutta noista en tiedä mitä ne tarkoittaa.

 Tääkin kuva on nähty, mutta tää on Braunschweigin ylpeydenaihe, vaikkakaan saksalaiset ei niin paljoa suosi New Yorkeria.

 Mä rakastan näitä taloja.

Satuin viime viikolla vahingossa näkemään tollasen pienen rakennuksen ensimmäistä kertaa, melkein keskustassa vielä. Mutta toisaalta löysin yhden kokonaisen kauppakeskuksen vasta syyslomalla.

Mun piti oikeestaan kuvata teille Schloss joulukoristeissa, otin jopa erikseen kameran mukaan, mutta arvatkaa kuka ei ollut ladannut akkua? No, ensi kerralla sitten. Schloss on nyt niin ihana, kun siellä on köynnöksiä ja paaaljon jouluvaloja ja varmaan sata koristeltua joulukuusta viety sisälle, samoin kun ulkona odottaa jo jättikuusi jouluvaloja vielä. Muutenkin kaikki kaupat on joulutavaroita täynnä. Starbucks näyttää niin herkulliselta nyt! 

Tänään oli taas yksi tällainen maanantai, kun koulua oli klo 7.45-9.25, en valita edelleenkään. Maanantain ainoat tunnit on englantia, ja siellä menee aika kuitenkin nopeasti. Englannin opettaja on myös meidän rot, ja meillä oli kurssitapaaminen perjantai-iltana. Oltiin kaikki jossain ravintolassa/baarissa yhdessä opettajan kanssa ja juteltiin siellä pari tuntia. Oli ihan kivaa, tosin parin tunnin jälkeen ihmiset alkoi vilkuilemaan kelloa siihen malliin, että "Joko me kohta voidaan lähteä täältä diskoon?" 

Ilta jatkuikin Schwanenseessa, taas yhdet Abipartyt, ei mitään erikoista. Perjantaina olin myös Annikalla yötä ja oli kivaa. Viikonloppuna vietettiin aikaa perheen kanssa ja lauantaina oltiin Jokerissa. Joker on perinne, jo meidän kaikkien vanhemmat on olleet siellä juhlimassa ja tanssimassa (ja syömässä ranskalaisia kuten ne aina muistaa mainita), ja viime aikoina Jokerin suosio on taas noussut. Kun tulin tänne, kaikki selitti että Joker on "ihan okei", syyslomasta lähtien Joker on ollut taas kaikkien suosiossa. Lauantaina siellä oli jopa vessoja, jotka ei olleet tukossa, joissa oli paperia ja joiden oven sai lukkoon. Mietittiin, että ihmeiden aika ei ole ohi.

kuva: www.jolly-joker.de

Oliko edes coolit DJt? Piaa ei tosin naurattanu, kun sillä oli samanlainen raitapaita päällä :)

Koulun jälkeen oltiin kaupungilla kavereiden kanssa, kun monella oli hyppäri samaan aikaan. Ehdittiin kiertää Schloss ja vaihtamaan (viikonlopun) parhaat jutut. Nyt voisin jatkaa mun höntsämaanantaita kattelemalla vielä pari leffaa (yhden ehdin jo katsoa) ja syömällä Nimm 2ta :) Tosin lupauduin vapaaehtoisesti tekemään saksan läksyt, kun opettaja kysyi multa että haluanko mäkin kirjoittaa Rollenbiografien (roolielämänkerta?) Kabale und Liebesta. Miksi ihmeessä sanoin joo?  

Und die Gewinner sind...

On pakko esitellä kaikista huonoimmat saksalaiset kappaleet mun ja Katrin suosikkikappaleet. Nää on soinu kaikki replayna, ei mitään hajua miksi.

3. sija: Laserkraft 3D Nein, Mann!

2. sija: Finger & Kadel, Wahnsinn

1. sija: Money Boy, Dreh den Swag auf

En ota vastuuta, jos saatte traumoja. Taas kerran vinkkinä, älkää kuunnelko sanoja.

Auf Deutsch noch: Die sind die schlechtesten besten Lieder, die meine finnische Freundin und ich immer zuhören. Keine Ahnung warum!

Primark und Ikea

Viime viikonloppuna matkustin siis Hannoveriin, pakko myöntää että ihan pelkästään shoppailua varten. Suuntana oli syyslomalla avattu Primark. Onneksi oltiin Martan kanssa ajoissa liikkeellä, koska kun tultiin neljän tunnin shoppailun jälkeen klo 15.00 ulos kaupasta, ulkona oli monta sataa metriä pitkä jono, ja portsarit ei päästäneet enää ihmisiä sisään.

 Moni on varmaan käynyt Primarkissa, ja tietää millaista siellä on, ei sitä muuten voi ymmärtää. Olin niin taivaissa ja saatiin huvittuneita katseita, kun kiljuin ja selitin tuhannen sanan minuuttinopeudella hölynpölykieltä. Vaihteeks taas muutamat ihmiset kyseli, että mistä me ollaan. Primarkissa oli neljä kerrosta, ja sama reilu jako kuin meidän New Yorkerissakin, että 3 naisille ja yksi miehille. :)

 Bongattiin mielenosoitus...

 ... ja amerikkalaisen futiksen pelaajia!

Ja kiinalaista ruokaa!

 Sunnuntaina leivottiin Annikan kanssa cup cakeja ja katottiin Sisko tahtoisin jäädä :)

 Maanantaina oltiin Katrin kanssa Ikeassa. Jäätiin ratikkapysäkillä pois ja lähdettiin suunnistamaan kohti Ikea-kylttiä. Puolen tunnin kävelyn jälkeen päästiin kyltin luo, jossa ei ollut mitään muuta kuin se kyltti. Kysyttiin neuvokkaina reitti joltain, ja lopulta yhteensä yli tunnin kävelyn jälkeen löydettiin Ikeaan. Vielä mikään ruoka ei oo maistunut näin hyvältä kuin Ikea-ruoka eksymisen ja harhailun jälkeen! Toisaalta eksyminen kuuluu vaihtarielämään, oon eksynyt tänä syksynä monesti...

Me ei saatu Ruotsin lippua, joten kysyttiin joltain papalta, että saadaanko ottaa sen lippu. Se katsoi meitä kummastuneena, mutta antoi sen ilomielin. Kameroiden kanssa ja Ruotsin lipusta ja Ikea-ruuasta innostuneena meitä luultiin varmasti ruotsalaisiksi. (On kyllä luultu jo monesti aiemminkin.)

Maanantaina kierrettiin myös kaikki Braunschweigin kaupat läpi, kun Katri oli ekaa kertaa täällä. Nyt niihin on jo tottunut, joten nykyään voi jo käydä kaupungilla ostamatta mitään. Silti on niin luksusta, että voi mennä vaikka ruokatunnilla Zaraan kuten tänään. :)

 

Illalla oltiin yliopistolla odottamassa Katrin kyytiä saapuvaksi, istuttiin kirjastossa ja Katri avasi ekan joululahjan iteltä itelleen. Ihmiset puhuu jo joulusta ja rakastan joulunäyteikkunoita ja odotan ensimmäisiä joulumarkkinoita, mutta silti musta tuntuu, että joulu tulee ihan liian aikasin. Mihin on taas yksi vuosi mennyt?

Viikonlopusta on tulossa taas kerran huippu, sitä odotellessa! 3000 lukukertaa mennyt rikki, kiitos teille edelleen :)

Es ist schon fast Wochenende! :) Mein Blog ist über 3000 Mal gelesen geworden, danke schön! 

Unterwegs

Mun viime päivät on olleet ihan täynnä kaikkea, joten blogi on jäänyt vähän syrjään. Päätin tehdä yhteenvedon kaikista näistä kuvista ja reissuista, mitä tähän on mahtunut, koska muuten ei riitä aika millään postaamiseen. Viime päiviin on mahtunut paljon huikeita hetkiä, ystäviä, tanssimista, matkustamista, eksymisiä ja myös hyvästit Katrille ja Martalle, kun ei ole tietoa milloin seuraavan kerran nähdään. (Rovaniemi täältä tullaan!)

Mun toiselta lomaviikolta on vielä kuvia jäljellä, reissu kulki reittiä Braunschweig - Leipzig - Bad Köstritz - Gera - Erfurt - Sangerhausen - Berga (Kelbra) - Halle - Braunschweig. En myöhästynyt kertaakaan junasta tai ajanut aseman ohi. Nyt musta tuntuu että selviän mistä vaan.

Käytiin tivolissa, tää on jo mun 3. kerta kun tivoli osuu kohdalle Saksassa, joten luultavasti yleisempiä kuin Suomessa :)

 

Käytiin Annaberg-Buchholzissa, ihan itärajan lähettyvillä lelumuseossa ja jossain toisessa museossa, jossa oli puusta veistettyjä holokaustiin liittyviä veistoksia.

 

Muuten Gerassa näin vanhoja kavereita, oli outoa olla taas siellä, mutta samalla niin tuttua. Oltiin myös nuorten illassa, jolla saksalaiseen tapaan ei ollut mitään tekemistä kirkon kanssa, kokattiin spagettia ja tomaattikastiketta á la DDR. (Konstantinin mukaan, koska sitä jatkettiin vedellä ja siitä puuttui sipuli.) Pakko myöntää, että Itä-Saksan puolella lentää välillä niin hyvää DDR-läppää, vaikka nyt suhtautuu siihen eri lailla, kun käytiin DDR-vankilassa.

Adinalla oli kanoja! Adinan loma oli jo loppunut, joten olin perjantaina sen mukana koulussa. ( = Luin 120 sivua kirjaa saksaksi ja vastailin yli-innokkaan ranskan opettajan kysymyksiin kaikesta mahdollisesta.)

Berga

210 km/h! Käytiin myös lauantaiyönä mäkkärissä, ja jo 180 km/h pimeellä Autobahnalla saksalaisen musiikin kera oli huikeeta :) 

Käytiin viime viikolla myös Berliinissä!

Jotenkin puolet meidän päivästä kului syömiseen...?

 Käytiin Wirtschaftsministeriumissa eli Saksan talousministeriössä. Berliinissä sijaitsee 80% toiminnasta ja Bonnissa 20%. (Opin täällä niin paljon turhia Saksa-faktoja.) Kierrettiin rakennus ja kuunneltiin ministeriön toiminnasta, tosin esitelmöijä kertoi paljon enemmän sen rakennuksen historiasta, mikä oli tylsää.

 Käytiin rautatieasemalla kirjakaupassa ja vessassa, eksyttiin myös sinne Betsyn kanssa, mutta lopulta löydettiin ulos.

Oli vaihteeksi huippusää :) 

Tää on nyt tyhmää, kun nää tulee tällaisina että "by the way käytiin tossa ohikulkumatkalla DDR-vankilassa" -juttuina tänne muun tekstin sekaan. Mutta siis meitä oli Berliinissä 4 (tai enemmän?) jumbobussia, koko Oberstufe eli koulun ylimmät luokat. Kaikki vieraili useammassa paikassa, mutta kaikille yhteisenä juttuna oli Hohenschönhausen eli DDR-ajan vankila.

Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että Hohenschönhausen oli jopa vaikuttavampi kuin keskitysleiri, koska tuolla oli ekstrana se, että lähes kaikki oppaat oli olleet itse tuolla vankilassa vankeina. Se tunnelma, kun kierrettiin tota laitosta oppaan johdolla oli jotain niin uskomatonta, ja sen oppaan jutut myös. Se oli niin täysillä mukana siinä, siitä huomasi ihan selvästi, että se oli ollut vankilassa ja sitä oli kidutettu ym. ja teki melkein pahaa. Kotona oli pakko vielä googlata oppaan perään, ja se oli joutunut vankilaan yrittäessään paeta DDR:sta.

Kaikki oli vakavia ja vielä bussissa kotimatkallakin kesti vähän aikaa ennen kuin tunnelma nousi taas. Viime kesänä Itä-Saksassa aikaa viettäneenä ja hostvanhempien juttuja kuunnellessa oon kuullut jo juttuja DDR:sta, samoin kuin vieläkin huomaa esim. sen, että Itä-Saksan koulujen englannin opetus on paljon huonompaa, mutta en ollut vielä koskaan tajunnut millaista se oikeesti oli. Nykyinen hostisä on asunut lapsena rajan vieressä ja sekin kertoi nähneensä aina välillä ihmisiä ammuttavan. Hohenschönhausen jäi vielä jälkeenpäinkin mietityttämään ja oli koko Oberstufen mielestä päivän antoisin ja vaikuttavin juttu. Myöskään moni saksalaisista ei tiennyt DDR-ajasta paljon mitään.

Muuten Berliinin reissu oli hauska, bussimatka oli myös huippu, laulettiin kaikkea mahdollista suomalaisista joululauluista Eintracht Braunschweig-jalkapallolauluihin, Tokio Hoteliin ja Culcha Candelaan. Rakastan näitä ihmisiä täällä, juuri niiden takia tää elämä on täällä huikeeta. 

 

Ich erwart nicht viel von diesem Moment, ich will, dass er perfekt ist, dass er echt ist. 

 

Seuraavalla kerralla tulossa Hannover ja Ikea-kuvat. Tällä hetkellä tää elämä on koulunkäyntiä, Genau 6 opiskelemista ja stressiä siitä miten saan mun elämän pakattua 20 kiloon, taitaa olla tällä viikolla postissa käynti edessä. Toiselta puolen tää on kuitenkin ihanien ihmisten kanssa olemista, juhlimista ja edelleen täydellistä ja muuttuu koko ajan paremmaksi, joten nyt kaikki irti tästä!