Was macht mich glücklich?

Hei taas!

Koulun keskelle ei mitään ihmeellistä kuulu, Schumannin nuottien analysointia, espanjan verbejä sekä maanantaina tein biologian kokeen. Kirjoitin peräti kaksi sivua ja ainakin ekaan tehtävään tiedän vastanneeni jotain järkevää. Ihan hyvä saavutus, kun parin ekan viikon jälkeen aloin kuunnella vaan puoliteholla ja luovutin aika pahasti biologian kanssa, koska en tuu sitä koskaan (toivottavasti!) tarvitsemaan. Nää opiskelee ihan liian monimutkasia asioita, joita toi äiti opiskeli vasta lääkäriopinnoissa. Kaikilla on pieni flunssa, mutta onko ihmekään, jos kaikkia ihmisiä halataan joka päivä, parhaimmassa tapauksessa samaa ihmistä kolmesti. Oppitunnilla on ihan normaalia kymmenen ihmisen huutaa opettajan puheen päälle "GESUNDHEIT!" (terveydeksi) tai että joku randomi sanoo sen ratikassa/kadulla.

Täällä on koko ajan hyvällä tuulella ja elämä täällä on aika täydellistä. Kaverit Suomessa on varmaan menettänyt jo hermonsa mun jatkuviin säätilainfoihin ja siihen että mun ei tarvitse tehdä koulussa lähes mitään. Saksalaisia ärsyttää, että mulla on niin lyhyet koulupäivät ja että mun ei tarvitse tehdä koulussa lähes mitään. Mutta voin kertoa, että minä nautin!

Siksipä ajattelin listata teille muutamia asioita, jotka tän elämän täällä tekee paremmaksi:

• Sää: Jos on ollut viikon putkeen yli +25 astetta lämmintä, niin voiko valittaa? Ja 10 päivän sääennuste näyttää vielä viideks päiväksi eteenpäin tällaista säätä, viikonloppuna pitäisi olla +27! Saksalaisten suhtautuminen tähän on välillä outo: Joka kerta muistetaan mainita, että täällä ei ollut kunnon kesää ollenkaan. Kun aamulla on kylmä, joka toinen valittaa siitä. Kun tuli lämpimät säät, samat ihmiset valittaa, kuinka ne haluaa käyttää syksyvaatteita eikä jaksa enää kesää. Onneksi minä ja osa muistakin ihmisistä osaa iloita tästä!
• Koulu: Oon keskimäärin koulussa noin neljä tai kuusi 45 minuutin pituista oppituntia päivässä. Läksyjä täällä tulee saksalaisillekin vähemmän kuin meillä Suomessa, ja mulle siis vielä vähemmän. Tajusin myös tänään, että mulla ei tule olemaan maanantaiaamuja kuukauteen, koska ens maanantai vapaa (Eläköön Saksan liittotasavalta!), sitten on ranskalaisten kanssa ohjelmaa ja sitten 2 viikkoa lomaa.
• Aika: Edellisestäkin johtuen mulla on täällä paaaaljon aikaa. Ei läksyjä, ei koulua, ei harkkoja, ei mitään. Paljon aikaa tehdä mitä ikinä huvittaa!
• Kaverit: Enää ei tarvi miettiä, että pääsenkö mä mukaan, jos viikonloppuna tapahtuu jotain tai mennään Mitttagspausella syömään. Nykyään on ennemminkin itsestäänselvyys, että mä tulen mukaan. Koulussa on jo normaali kaveripiiri, joka oikeastaan on tosi samanlainen kun Suomessakin. Toisaalta tunnen hirveästi ihmisiä eri porukoista ja tykkään siitä, että on kurssit, jolloin saan istua monien eri ihmisten kanssa täällä.
• Uudet asiat: Täällä oppii joka päivä jotain, näkee paljon uusia paikkoja ja vieläkin tulee ihmisiä vastaan, joita en oo ennen tavannut. "Ai mitä, oot ollut täällä jo 6 viikkoa? Miksi en oo nähnyt sua vielä koulussa!" 
• Ratikka: Tykkään edelleen matkustaa ratikalla ja nykyään tarvitsee matkustaa harvoin yksin, koska oon tutustunut taas uusiin ihmisiin, jotka kulkee samalla ratikalla. Onko myöskään mitään piristävämpää kuin ihmiset jotka laulaa ratikassa? Oon nähnyt tähän mennessä kolme veljestä, jotka laulo oikein tunteella Culcha Candelan Hammaa ja 8-vuotiaan räppäävän tytön. Huikeeta!
• Perhe: Yksi ilta kerrottiin erittäin hyviä huonoja vitsejä siskon kanssa, naurettiin katketaksemme ja jahdattiin toisiamme keittiössä. Isä katsoi meitä oudolla ilmeellä ja kysyi oliko koulussa noin rasittavaa. Saatiin myös nerokas idea majoittaa meidän ranskalainen puutarhaan ja hakea se polkupyörällä rautatieasemalta kaupungin toiselta puolen. Olen myös osa perhettä, kun tänne tuli postikortti, niin se oli osoitettu "kaikille viidelle."
• Piristävää on myös joka kerta, kun viiden minuutin tauko venyykin 10 minuutin tauoksi tai opettaja päättää lopettaa tunnin 20 minuuttia etuajassa, koska eihän meillä nyt ole enää mitään laskettavia matikan tehtäviä.
• Oon myös tyytyväinen, kun tiedän lähes koko ajan missä olen, mitä mun pitää tehdä ja minne menen seuraavaksi. En eksy lenkkipolulle, keskustaan tai nouse väärään ratikkaan.
• Myöskään mun ystävät Suomessa ei oo vielä unohtanut mua, on hauskaa saada kirje ja muumilakua Suomesta.
• Suunnitelmat: Tulevaisuudessa odottaa kaksi kertaa Berliinin matka, keskitysleirimatka, kahden (2!!) viikon pituinen syysloma ja viime vuoden hostperhe sekä Adina, Bundesligan peli ja vaikka mitä muuta. Ranskalainen vaihtari tulee meille ensi viikon torstaista viikoksi eteenpäin asumaan, oon puhunut sen kanssa jo ja vaikuttaa tosi kivalta. Mä en osaa ranskaa, eikä se saksaa, mutta eiköhän me pärjätä. Voin vaan todeta, että olen aika innoissani!

Viikonloppu on pidempi, suunnitelmissa on tehdä jotain Estebanin kanssa huomenna, sunnuntaina Turmpartyt, maanantaina tosiaan jalkapallopeli ja muuten on vielä aika auki suunnitelmat. Oon kuitenkin varma, että jotain hauskaa keksitään! Mulle alettiin myös jo keskiviikkona biologian tunnilla opettamaan Saksan kansallislaulua, jotta osaan varmasti sitten maanantaina. Parempi osatakin, oon kerran joutunut pulaan Hämeen linnan saksankielisellä opastuskierroksella, kun kaikki muut alkoi hoilata käsi sydämellä kansallislaulua.

Tschüss und Kuss! :)

Die Autostadt und Zirkus

Hallo pitkästä aikaa! :)

Perjantaina kaikki oli jo koulussa ihan innoissaan Jokerista ja saksan tunnilla ihmiset suunnilleen tanssi. Joker oli kuitenkin hirveä kaaos. Oltiin paikalla noin kello 20.30, ja jo siihen aikaan kadulla oli satoja ihmisiä jonottamassa sisään. (ja ambulanssi) Koko ajan tuli ihmisiä lisää ja lisää, ja sen ihmismassan mukana oli vaan pakko liikkua. Happi alkoi loppumaan ja oltiin niin tiiviisti edessä, kun väkijoukko vaan painoi kaikkia eteenpäin. Onneksi järkkäri tajusi kiivetä aidan päälle ja huutaa että "Ihmiset tukehtuu, menkää ihmeessä taaksepäin tai kukaan ei pääse sisään!" Asiaa ei auttanu se, että osa ihmisistä itki ja huusi että "Me kuollaan! Ei selviydytä tästä!" Meidän porukka hajaantui, ja päästiin Annikan kanssa melko pian (30 min) sisään, koska puhuttiin suomea ja portsarin mielestä se oli cool. Lisi oli meidän kanssa ja sai tulla mukaan, mutta muut kolme joutui jonottamaan vielä 20 minuuttia. Kun päästiin sisälle, niin koko paikka oli kuitenkin ihan tyhjä. Katu tulvii ihmisiä, mutta niitä ei päästetä sisään? Loppuillasta oli kuitenkin täyttä, ja meidän poislähtiessä jono oli edelleen kymmeniä metrejä pitkä. Koko katu oli täynnä lasia, en oo koskaan nähnyt niin paljon lasia/roskia kadulla. Tällä kertaa saksalaisten ekologisuus oli hukassa. Kamera ei ollut mukana, mutta jos olisi ollut niin luultavasti mulla ei olisi enää nyt kameraa.

Lauantaina lähdettiin hostsiskon, veljen ja veljen tyttöystävän kanssa Wolfsburgiin. Matkaa on 40 km ja koska veljellä on ajokortti niin ei muuta kuin Autobahnalle. Wolfsburgissa on 120 000 asukasta eli taas yksi mitäänsanomaton kaupunki täällä. Wolfsburgissa on kuitenkin Volkswagenin tehdas ja sen takia Autostadt. Autostadt on valtava puisto täynnä kaikkia Volkkareihin, Audeihin, Seatiin ja muihin saman tehtaan autoihin liittyviä videoita, tietokonepelejä ja tietenkin autoja (joihin pääsi sisälle!). En osaa oikein tarkemmin selittää, joten saatte tän taas kuvien muodossa.

 Tälle autolle oli kokonainen oma talo, päättelin siitä että sen täytyy olla huippuauto

 

Käytiin kauppaa osakkeilla

 

 Tulevaisuuden auto

 

Polkuveneitä! Hostveli ja -sisko polki, me vain istuttiin Franzin kanssa :) 

Kuka haluaa uida tehtaan vieressä, missä kulkee kaikki isot laivat?!

 

Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä Outletissa

Lähdettiin noin puoli kahdeksan aikaan illalla kotiin Burger Kingin kautta, ja kotona odottikin jo Franzi, Nati ja Maren. Kaikki oli meillä yötä ja pidettiin leffailta/yö. Katsottiin Frontalknutschen, Black Swan ja LOL. Viimeisen leffan aikana ei silmät enää pysynyt auki, mutta kivaa oli! Sunnuntaina mentiin sirkukseen, sirkus oli huippu ja saatiin istua norsun selässä. Norsun iho oli karkea, karvainen ja likainen. Kukaan ei myöskään vaivautunut kertomaan mulle siitä etukäteen, joten hame päällä norsun selässä istuminen ei ole kaikkein yksinkertaisinta, mutta tarpeen vaatiessa onnistuu!

 

 

Sirkuksen sisällä oli valokuvaus kielletty, mutta ehkä tässä postauksessa on jo kuvia riittävästi...

 

Loppuhuipennus:

 Kuvassa mukana sisko :)

Toivottavasti selvisitte tästä kuvaoksennuksesta!

Hildesheim

Maanantaina olin ensin neljä tuntia koulussa, jossa ei tapahtunut muuta ihmeellistä kuin että englannin opettaja ylisti mun kotiesseetä ja vaati mua lähettämään sen sille sähköpostitse. Aikaa en kyllä ollut paljon siihen esseeseen käyttänyt, eikä se mun mielestä mitenkään erityinen ollut, mutta mikäs siinä. Onnistumisen tunne on täällä niin huikea, varsinkin koulussa. Koulun jälkeen suuntasin ensin ratikalla rautatieasemalle, ja sieltä junalla Hildesheimiin Katria tapaamaan. Juna oli tosiaan ICE-juna täynnä bisnesmiehiä välillä Berliini - Frankfurt - München (?) ja matka Hildesheimiin kesti 25 minuuttia. Hitaampikin yhteys olisi mulle kelvannut, mutta jostain syystä niitä ei tuntunut löytyvän. Junassa tuskailua, että miksei mun lipussa ollut paikkaa, mutta onneksi on olemassa konduktöörit. Muutenkin on niin helpottavaa, kun pystyy puhumaan kanssamatkustajien ja myyjien ym. kanssa joka paikassa jo ihan normaalisti.

 Kuvat Hildesheimista

Hildesheim, tunnettu myös nimellä Coolheim ja Gossipheim, on noin 100 000 asukkaan kaupunki. Oli huolestuttavaa, kun jo se tuntui niin pieneltä, vaikka keskusta oli Hämeenlinnan keskustaa monta kertaa isompi. Oli ihanaa nähdä Katria pitkästä aikaa, suunnattiin ensin Katrin hostperheeseen, juotiin kahvia ja vaan juteltiin kaikesta mahdollisesta ja saksalaisten oudoista tavoista. Katrin vanhempi hostveli oli taidokkaasti kadonnut, mutta nuorempi oli varsin viihdyttävä. Illemmalla suunnattiin kaupunkiin, kiinalaista ruokaa ja jäätelöä! Rakastan ruokaa. Totta kai reissuun kuului myös shoppailua, tai ainakin kierros Hildesheimin kaupoissa. Hildesheimissa oli Sting, jota meillä ei Braunschweigissa ole. Löysin hameen, josta en aiemmin Frankfurtin Stingissa löytänyt kokoa, joten onnistunut reissu. :) Hildesheimin rautatieasemalla autettiin mummoa käyttämään lippuautomaattia. Oli muuten harvinaisen outo laite, koska pankkikortin käyttöön ei vaadittu yhtään mitään pin-koodia tai mitään. Ollaanko täällä oikeasti näin paljon kehityksestä jäljessä?

Roskapäivä Hildesheimissa ilmeisesti, teille välittyy hyvä kuva kaupungista tän kautta

  Bs:n rautatieasemalta, tosin vain ratikkapysäkit, koska tän kuvan jälkeen kamerasta loppui akku

Tiistaina kuului keskusradiosta että "Olkaa hyvä ja lähtekää koulusta, emme tiedä onko koulurakennus enää turvallinen." Keräännyttiin sitten kaikki Löwenwallille, mutta tällä kertaa kyseessä oli vain harjoitus. Hetken jo pelkäsin, että nyt se koulu hajoaa lopullisesti. Muuten hyvä, mutta Löwenwallilla oli ruoho ihan märkää aamusta, ja saatiin kävellä loppupäivä märissä kengissä. Saksan tunnilla ei ollut taas vaihteeksi mitään kuria, ne tunnit on niin säätämistä joka kerta. Tällä kertaa kaikkien piti pistää silmät kiinni ja arvioida kuinka pitkä on minuutti. Opettaja yritti käyttää meihin samoja rauhoituskeinoja kuin viidesluokkalaisiin. Muutenkin oon kyllä sitä mieltä, että saksan tunnit täällä on monta kertaa turhempia kuin meidän äidinkielentunnit Suomessa.

Keskiviikkona ei tapahtunut mitään, paitsi että oli pitkästä aikaa sulkapalloa kuuteen asti illalla. Ja saksan yo-vihkot herättää hilpeyttä. Illalla katsottiin Johnny Depp -leffaa hostsiskon ja -veljen kanssa. Saksaa puhuva Depp, aika cool.

Torstaina eli tänään käytiin mäkkärissä. Ensimmäistä kertaa muuten koko aikana. Miten musta tuntuu, että kaikki mitä kerron torstaista liittyy aina ruokaan?

Mä en käsitä, minkä takia kaikki täällä on Itä-Saksaa vastaan? Braunschweigkaan ei kovin kaukana rajasta ole. Meillä on yksi opettaja, joka puhuu niin itäsaksan aksentilla, ja kaikki aina nauraa sille. (Ymmärrän sitä silti, jes!) Kun oltiin Harzilla, niin veli vaan osoitti näkötornista että "Näätkö, Länsi-Saksa, ah kuinka kaunis, tuolla on Itä-Saksa, onpas ruma!" Siinä vaiheessa mainitsen usein, että mä olin kuukauden Itä-Saksassa viime vuonna, eikä mulla oo mitään sitä vastaan ja saan sääliviä katseita. Tänäänkin koulussa "Miksi ihmeessä? Huono idea!" Toisaalta lähes jokainen mun tuntema länsisaksalainen omaa samanlaisen asenteen.

Tänään saa jo iloita siitä, että huomenna on perjantai. Vain kuusi tuntia koulua, joista espanjassa ja matikassa ymmärrän ja saksan tunnit on muuten vaan hauskoja. Sen lisäksi huomenna on luvassa partyt Jokerissa. Facebookin mukaan yli 2000 ihmistä osallistuu, saa nähdä miten mahdutaan kaikki sisälle. Mutta hyvät kaverit mukana, joten hauska ilta on varmasti edessä. :) Muuten en viikonloppusuunnitelmista tiedä, saksalaiseen tapaan kun ei olla mitään saatu päätettyä vielä. Toisaalta kokeet alkaa täälläkin maanantaina, joten ainakin siskolla menee aikaa opiskellessa.

Hyvää viikonloppua jo etukäteen siis! :)

Harz

Hei taas!

Postaukset menee vähän jäljessä, mutta ihan siitä syystä, ettei ole paljoa aikaa ollut. En kuitenkaan aio olla pahoillani, jos blogi kärsii, koska tää elämä täällä menee kuitenkin edelle. Blogia kirjoitellaan tällaisina hetkinä, kun on yksin kotona, eikä tapahdu mitään erikoista. Tää ei ole myöskään mitään maailman nopeinta hommaa, koska kuvien siirto ensin koneelle ja sitten tänne vie tuhottomasti aikaa. Meillä on onneksi huippunopea netti täällä, mutta Blogger on hidas. Elämä täällä on jo tasaantunut, eikä mielialat vaihtele enää niin paljoa kuin ensimmäisinä viikkoina, mutta viime päiviin on mahtunut taas kaikenlaista. On ollut huippuhetkiä, paljon naurua ja onnistumisen tunteita, mutta myös ei niin hyviä hetkiä. Onneksi on ihania ihmisiä täällä, eikä yksin tarvitse olla koskaan. Ja nyt on suunta taas vain ylöspäin. :)

Lauantaina oltiin Harz-vuoristossa. Automatka sinne kesti noin tunnin, ja samanikäiset sisarukset on parhautta! Mitä tekisinkään ilman veljen ylihuonoja (fyysikko)vitsejä? Sen lisäksi rakastan istua täällä autossa, maisemat on niin hienoja ja autossa on kattoikkunat. Eikä mulla ole mitään Autobahnaa ja 150 km/h ajamista vastaan. Tää oli kuitenkin taas yksi niitä reissuja, josta pääsette paremmin selville kuvien avulla.

 

Käveltiin autolta kilometri "juna-asemalle", josta jatkettiin matkaa kunnon vanhan ajan höyryjunalla.

Melkein kuin Tylypahka-juna :)

Tuona päivänähän oli lämmintä +23 astetta, ikävästi näyttää siltä, että lämpötilat alkaa laskea täälläkin. Ylhäällä oli kyllä jäätävän kylmä. Juna pysähtyi Brocken-vuoren huipulle, joka on Harz-vuoriston ja samalla koko Pohjois-Saksan korkein kohta, 1141 metriä. Oltiin naapuriosavaltion, Sachsen-Anhaltin puolella. Samoin käytiin Itä- ja Länsi-Saksan rajalla.

Ennen täällä oli sijainnut Venäjän sotilastukikohta, ja pääsy tuonne ylös oli pitkään kielletty.

 

Puuton alue on Itä- ja Länsi-Saksan raja

Mitä on meneillään? Brockenilla tanssii kuulemma noidat öisin, ja siellä poltettiin joskus niitä. Joka paikassa oli noitia, mutta nämä kuuluivat orkesteriin.

Helsinki! Lähes kaikki kaupungit oli Saksasta, joten iski taas suomalaisuusylpeystunne, kun näki Helsingin tuolla ylhäällä.

Nykyinenkin kotikaupunki oli päässyt sinne.

Eikä paikkaa ilman Goethea! :))

Ja sitten paluumatka, ensin junalla...

... ja sitten metsän läpi kävellen

Ja päivän lopuksi, ruokaa!

Oltiin jossain pienen kylän ravintolassa syömässä :)

Sunnuntaina oltiin veljen jalkapallopelissä ja tallilla syömässä ja pelaamassa lautapelejä. Leivoin myös mokkapaloja näille, jostain syystä ne kyllä maistuu erilaiselta kuin kotona.

Voin kertoa, että kuuluisa saksalainen täsmällisyys ja järjestelmällisyys on ollut viime aikoina hieman hukassa. Ollaan saatu joka aamu juosta ratikkaan ja lauantaina kesti kaksi tuntia saada viisi ihmistä autoon istumaan. Kaiken voi aina tehdä myöskin huomenna tai vaikka ensi viikolla. Valokuvat ja opiskelijakortit piti maksaa netissä, mutta ei niin väliä, jos et maksanut, voit aina maksaa myöhemmin. Tästä syystä saadaankin odotella niitä varmaan seuraava kuukausi. Englannin opettaja kilahtaa joka ikinen tunti, kun puolella luokkaa puuttuu laput. Oppitunnit voi aina antaa vapaaksi, tai koko koululta perua kaikki liikunnan tunnit. Oon saanut varmaan tähän mennessä jo yhtä monta vapaatuntia kun Suomessa saisin koko vuonna.

Sain myös äsken kuulla, että näiden Ranska-vaihto toteutuu ja tänne tulee lokakuun alussa ranskalaisia. Jes! Meillekin tulee yksi asumaan, pitää kuulemma miettiä vielä vähän mihin, eikä ole tietoa onko se tyttö vai poika, mutta kivaa saada silti tänne joku. Käskin myös hostsiskon kysyä, onko niiden Berliiniin ja Keskitysleirille suuntaavissa busseissa tilaa, jos on niin lähden mukaan, voittaa aina koulun.

Tää postaus on jo nyt niin pitkä, että tästä viikosta kuulette vasta myöhemmin. Tschüss ja bis bald! :)

Der erste Monat

Maanantaina tehtiin maksan kanssa kokeita biologian tunnilla. Muuta jännittävää ei koulussa tapahtunutkaan. Iltapäivällä ajelin yksipyöräisellä veljen avustuksella, ja muutenkin vietin oikeestaan koko päivän veljen kanssa. Päätettiin lähteä pyöräilemään ja ajaa Südseelle sekä käydä uimassa järvessä. No, järvi oli suljettu huonon sään takia (Miksi ihmeessä niitä ei vaan voida pitää normaaleina uimarantoina ilman sisäänpääsymaksua?) eikä päästy sinne. Veli totesi, että voidaan aina ajaa lähellä olevalle Freibadille. (maauimalaan) Voin kertoa, että jos menee klo 18.00 arki-iltana syyskuun puolessa välissä Freibadille, niin ei ole hirveä tungos! Myöskään vesiliukumäki ei välttämättä toimi. Iltapäivällä oli +23 astetta lämmintä, ja vesi oli lämmitettyä, mutta seitsemän aikaan illalla alkoi tulla hieman kylmä. Siitä vielä kotimatka (joka sisälsi monta naurukohtausta) ja kotona isän tyrmistynyt katse, kun kerrottiin että uitiin ulkona.

Tiistaina vertailtiin Estebanin kanssa lukujärjestyksiä ja todettiin, että sillä on kaksi tuntia enemmän koulua kuin mulla. Hah, voitin! Olin myös illalla hostsiskon kanssa tallilla. Cassilla oli synttärit, ja oikeestaan vaan syötiin kolme tuntia Hariboja ja torttuja ja kakkuja. Tallilla oli paljon kivempaa kuin luulin, mutta toisaalta tunsin jo Franzin, Natin ja Marenin. Kukaan ei lopulta päässyt ratsastamaan, kun niin monta hevosta oli sairaana, mutta oli kiva vaan hengailla yhdessä. Eikä haissut edes kovin pahalle!

Keskiviikkona Badminton oli peruttu ja oli taas vaihteeksi neljä tuntia koulua. Englannin tunnilla puhuttiin stereotypioista. Saksalaisten oma stereotypia itsestään oli, että ne tuhlaa paljon rahaa, ja mun oli pakko "disagree" että me kyllä ajatellaan eri lailla. Englannin opettaja tulikin sitten tauolla mun luo ja kysyi, että mitä suomalaiset ajattelee saksalaisista. Vastasin suoraan, että sterotypioiden mukaan saksalaiset on huumorintajuttomia, pihejä, käyttää nahkahousuja, juo olutta, syö bratwurstia ja osa pitää niitä vieläkin rasisteina/natseina. Onneksi englannin opettaja ymmärsi, etten mä ajattele niin. Sain silti vakuutella sille moneen kertaan, että mulla on kaikki hyvin täällä ja ihmiset on mukavia. Englannin opettaja oli myös huolestunut, että oonko nähnyt paljon humalaisia, mihin oli pakko todeta että suomalaiset on kyllä siinä suhteessa pahempia. Kotimatkalla koulusta menin väärään ratikkaan, mutta tajusin nousta melko pian pois ja pääsin kotiin lopulta.

Torstaina oli viikon raskain koulupäivä, mutta samalla myös paras, koska se sisältää pitkän tauon. (= ruokaa!) Tällä kertaa syötiin Bageleita. Illalla ajelin yksipyöräisellä ja pääsin neljä metriä yksin! Hostäiti piti kädestä, ja silloin ajelin jo ihan sujuvasti. Muutamia varsin koomisia kaatumisia mahtui mukaan, mutta vaatteet ehjänä, joten ei mitään hätää. Sen jälkeen tappelin tietokoneen ja hostisän kanssa, koska mun koneen sisäänrakennettu mikki ei toimi (ei ole toiminut pitkään aikaan), ja hostisä ei vaan suostunut uskomaan että se saattaa olla rikki. Siinä se sitten yritti korjata sitä saksankielinen ja suomenkielinen tietokone vierekkäin. Isällähän on siis oma tietokonefirma, mutta joutui lopulta myöntämään, ettei osaa tehdä mikrofonille mitään.

Tänään oli matikkaa, jonka jälkeen kaksi hyppytuntia. Suunnattiin Annikalle laskemaan matikkaa. Oltiin Lisin kanssa yllättävän hyviä ja integraalilaskenta sujui. Juttelin myös taas Annikan äidin kanssa, ja musta on niin hassua, että siellä on samanlaisia Iittalan laseja ja Marimekon pyyhkeitä kuin kotonakin. Braunschweigissa asuu kuulemma ainakin 20 suomalaisnaista, ja niillä on tapaamisia keskenään. Annikan äiti pyysi mutkin mukaan joskus, osa on alle kolmekymppisiä ja osa sitten yli seitsemänkymppisiä. Annika sanoi, että jutunaiheet on tylsiä, mutta tarjolla on paljon kakkua. Iltapäivällä oli vielä espanjaa, jossa kerrankin käytiin sellasia aiheita, jotka Suomessa oltiin jo opiskeltu. :)

Tänään tapasin taas yhden meidän koululaisen, joka puhui mulle suomea. Herranjestas, suunnilleen joka kolmas ihminen osaa suomea. Tällä kertaa sillä pojalla oli suomalainen tyttöystävä, (huomas kyllä myös sanavarastosta) eikä puhunut sujuvaa suomea, mutta tosi paljon kuitenkin. Onneksi koulussa ei voi kuitenkaan puhua liikaa suomea, koska jossain vaiheessa muita koululaisia rupeaa ärsyttämään.

Voin kertoa, että tää mun perhe on paras! Mulla on aina niin hauskaa hostveljen kanssa, meillä on samanlainen huumorintaju ja ollaan kummatkin ihan yhtä sählääjiä. Maanantaina meidän piti laittaa ensin aurinkolasit päähän ja hiukset hyvin ennen kuin voitiin lähteä, koska oltiin "cool". Ajeltiin ilman käsiä ympäri Braunschweigia (melkein päin puita) ja veli vaan totesi että onneksi mun vakuutuskortti tuli jo. (Mitään ei sattunut, äiti...) Sen lisäksi lasketaan aina yhdessä matikkaa, ja ymmärrän paljon paremmin kuin tunnilla. Veljen kanssa on myös niin helppo puhua kaikesta mahdollisesta.

Ilman hostsiskoa en olisi pärjännyt aluksi koulussa, se selitti mulle kärsivällisesti kaiken ja näytti oikeat luokat. Me käytetään samaa matikankirjaa ja samoja sisäpelikenkiä. En edes tiedä kuinka monta iltaa ollaan katseltu yhdessä Vampire Diaresia tai muita leffoja, mutta aina on hauskaa ollut kommentoidessa niitä. Ollaan shoppailtu yhdessä, ajeltu yksipyöräisellä ja vaan vietetty aikaa tekemättä mitään erikoista.

Hostisä on näistä ehkä kaikkein kiinnostunein Suomesta. Yhtenäkin päivänä se vaan tuli kotiin töistä ja selitti innoissaan, kuinka Suomesta on tosi hyvä sivu Wikipediassa, ja mitä kaikkea se oli oppinut. Ollaan vietetty monta tuntia vaan syöden ja keskustellen Suomen koulujärjestelmästä, historiasta ja kaikesta mahdollisesta. Ollaan oltu yhdessä katselemassa veljen futispeliä. Sen lisäksi sitä aina huvittaa, kun me ollaan niin innoissamme diskoista, Vampire Diaresista ym. Hostisä myös pelastaa mut isoilta ällöttäviltä ötököiltä.

Hostäiti huolehtii, että mun soijamaidot ja -jugurtit ei pääse loppumaan. Se myös tekee meille eväät ja laittaa aamupalan aamulla. Hostäiti jaksaa aina kysellä, miten meni koulussa, onko läksyt tehty ja auttaa mua biologiassa. Kun ollaan kahdestaan kotona, pelataan aina lauta- tai korttipelejä. Niin äiti kuin kaikki muutkin näistä auttaa mua myös yksipyöräisellä ajamisessa.

Voin vaan sanoa, että tää on paras mahdollinen perhe, jonka voi kuvitella! Tänään on ensimmäinen kuukausi takana, ja just naurettiin perheen kanssa, kuinka esimerkiksi ruokapöydässä ei oo enää niin hienoa kattausta, vaan otetaan suoraan jääkaapista ruuat. Hostsisko sanoi, että enää ei tarvi tehdä hyvää vaikutusta. :D Kaupunkikin on ihan loistava, mä rakastan Braunschweigia. Bs on iso, mutta ei liian iso kuitenkaan. Muutenkin just tällä hetkellä kaikki on perfekt! :)

Shoppen

Viimein postaus shoppailusta! Braunschweigissa on tosiaan 250 000 asukasta, mutta kauppojensa puolesta tää on ihan kuin Helsinki. Meillä on täällä tuo iso kauppakeskus, Schloss Arkaden, josta oottekin jo nähneet ulkoapäin kuvia täällä, mutta nyt saatte sisältäkin kuvia. Yhteensä siellä on kauppoja 150, joista New Yorker, H&M, Pimkie, Dm, Rewe ja tietysti kiinalainen on varmaan useimmiten läpikäydyt. Kauppakeskus on valtava kooltaan, koska siellä on myös kaikkia outoja kauppoja.

Klikatkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana!

 

En tiedä tarkalleen montako kerrosta tuolla on, tän kuvan mukaan viisi? Mutta kolmessa alimmassa sijaitsee oikeestaan kaikki kaupat :)

Sen lisäksi täällä on Zara, kaksi H&M:ää lisää, Mexx, Gina Tricot, New Yorker, Vero Moda/Only ja mitäköhän muuta vielä saman kadun varrella. Sen lisäksi joka kaupassa on vähintään kaksi kerrosta! Kaikki peruskaupat H&M:stä Starbucksiin löytyy täältä kolme tai vähintään kaksi kertaa.Voisin yksinkertaisesti todeta, että täältä löytyy lähes kaikki kaupat, mitä kuvitella saattaa. Kalleimmat merkkiliikkeet puuttuu, mutta on täällä sellaisia kauppoja, jotka varmasti niitäkin myy. Ihmiset täällä on muotitietoisempia kuin Itä-Saksan puolella. Koulussa on ihana katsella kaikkien vaatteita, ja oon nähnyt pari aitoa Luis Vuittoniakin. Sen lisäksi joka toisella on Longchampin laukku, kiilakorolliset nilkkurit ja iso huivi kaulassa. Saksalaiset käyttää myös paljon enemmän hameita.

Sitten New Yorker. Jos joku ei vielä tiennyt, niin New Yorkerhan on perustettu Braunschweigissa! Täältä löytyy sellainen nelikerroksinen New Yorker, josta kolme kerrosta on naisille ja yksi miehille. Sen lisäksi hostäiti kertoi, kuinka perustaja oli ihan tavallinen mies, mutta 10 vuotta sitten se alkoi menestymään. Pian sen jälkeen se ostikin uuden auton ja talon ja vähitellen New Yorkerista on tullut Euroopan laajuinen. Mutta Braunschweigille se on hyvä juttu, koska New Yorkerin perustaja on lahjoittanut viime vuosina niin paljon rahaa BS:n kouluille ja päiväkodeille ym. Sen lisäksi meidän naapurit tuntee sen perustajan, ja se perustaja vierailee täällä aina välillä luksusautollaan. (Ferrari jos oikein muistan...:D) Ja hostäiti sanoi, että seuraavan kerran mun pitää mennä naapuriin kylään (toivottavasti oon kotona kun se tulee seuraavan kerran!) tai vaan välittää naapurin kautta viesti, että toisi New Yorkerin Suomeenkin :) Ei hullumpi idea!

 

New Yorker sijaitsee vaan sokkelon takana, nämä kuvat kuvatessani eksyin

Ann Christine on New Yorkerin sisarusketju, joka tosin myy pelkkiä naisten vaatteita. En ennen tiennyt edes sen olemassaolosta, mutta täältä löytyy siltäkin iso myymälä.

Sen lisäksi täällä on Galeria Kaufhof, joka on paikallinen Stockmann. En oo vielä Bs:n kaupassa varsinaisesti käynyt, mitä hostveljen kanssa nopeasti perjantaina käytiin. Kyllä, oltiin yhdessä shoppailemassa veljen kanssa! Mun tarkoitus oli kuvata Galeria Kaufhof, ei ratikkaa tai tietyöautoa, mutta toisin kävi...

Oli ainakin kuvariittoisa postaus, tää oli tällainen välitäyte jostain muustakin kuin koulusta. Nyt on alkanut tulla arki vastaan ja mun motivaatio biologiaa, historiaa, politiikkaa ja saksaa kohtaan on tällä hetkellä nolla, muut aineet on ihan kivoja. :)